Valitse sivu

Olen aina ollut huono liikkumaan. Tai no, onhan sitä lapsena tullut harrastettua jos jonkinmoista, kuten esimerkiksi tennistä, jalkapalloa, laskettelua, uintia ja show-tanssia. Mutta näin aikuisiällä mieleeni tulevat siltä saralta lähinnä muutaman viikon kerrallaan kestäneet kuntosali-/ryhmäliikuntainnostukset. Niitä tulee ja menee ehkä kerran vuodessa.

Toki meillä harrastetaan paljon arkiliikuntaa, kuten vaikkapa pihanhoitoa (nurmikon ajelu voi olla kovvoo hommoo), marjastusretkiä tai sitä loputonta siivous- ja tavararallia. Oi ja shoppailu – kai viiden tunnin kävely kaupungilla lasketaan edes joksikin? On meillä tällä hetkellä yksi aikataulutettukin meno, nimittäin taaperotanssi, jossa lapset saavat kirmailla yhdessä vanhemman kanssa.

Viimeksi odotusaikana kävin ensin zumba-tunneilla ja loppua kohden siirryin mummojen seuraksi niska-hartiajumppaan sekä loppuviimein tukevaan istuma-asentoon spinning-tunneille. Jaksoin nämä yllättävän hyvin ja ilman sen suurempia vaivoja. Vaan toista se on nyt! Toisina päivinä jo pelkkä sängystä tai tuolilta nouseminen tuntuu suurelta uroteolta, kun joka paikkaan sattuu ja jalka pettää alta. Kävely huoneesta toiseen hengästyttää ja olo on kuin norsulla. Lisäksi mieltä painaa uhka rytmihäiriöistä, joskin vaarattomiksi todetuista sellaisista. Lähdepä siinä sitten vielä hyppimään – tai ylipäätään mihinkään.

Talvinen maisema

Kevättalvi on hienoa aikaa ulkoilla 🙂

Koska on kuitenkin pak-ko tehdä jotakin niin olen yrittänyt raahustaa koiran kanssa pientä lenkkiä tässä lähikortteleissa. Siinäkin on, ylläri pylläri, omat haasteensa. Jos ei ole liian kylmä (sanotaan -20 astetta), on liukasta tai pyryttää lunta vaakatasossa. Kiitos sopivasti rakkoa painavan mukulan tahi sitten raskausdiabeteksen, liian kauas vessasta ei sovi karata. Puoli tuntia on aika maksimi aika olla tien päällä. Toisina päivinä liitoskivut ovat sen verran napakat, että matkaa saa taittaa naama melkoisessa irvistyksessä hokien samalla itselleen, että “tämä tekee minulle hyvää, tämä tekee minulle hyvää”. Vaan ei kuulkaa siltä tunnu!

Liikuntaa saa toki ihan tuossa kotipihallakin, kun sattuu sopivasti lumisateinen päivä. Kolaaminen on ihan mukavaa hommaa ja sen voi toteuttaa täysin omaan tahtiin. Jos minun tahtini olisi jotakin muuta kuin mitä se nyt on, voisi siitä jopa saada ihan rahaakin 😀 Koska en jaksa yleensä pukata lumia kovin korkealle, olen ottanut käyttöön mieluummin lumilapion. Kuormallinen tai kaksi per minuutti nostaa sykettä ihan kivasti, mikä lienee liikunnan perimmäinen tarkoituskin.

Fiskars-lumilapio

Fiskars viettää lakisääteistä

Vaan pärjäisihän tuota vallan sisätiloissakin, poistumatta yhtään mihinkään. Yoogaia on kyllä varsin mainio keksintö, samoin Youtubesta löytyy paljon maksuttomia joogavideoita odottaville äideille. Miksiköhän olen saamaton jopa niiden suhteen? Eihän se ole kuin tv auki, trikoot päälle ja hommiin. Tämä on vissiin taas yksi niitä asioita, jotka ovat helpommin sanottu kuin tehty.