Valitse sivu

Kuukausi kaksilapsisena perheenä on nyt takana – voi kylläpä se menikin äkkiä! Valveilla vietetyt yön tunnit ovat tuntuneet toki loputtoman pitkiltä, mutta näin se aika vain hurahtaa lähes huomaamatta ohi, kun on jatkuvasti kädet täynnä tekemistä. Vapaa-ajan ongelmista ei ole ollut tietoakaan ja aika usein olen löytänyt itseni miettimästä, minkälaista se olikaan, kun oli nuori ja oli oikea kesäloma. Kuinka ihmeessä olenkaan joskus vanhemmilleni valittanut, että ei ole mitään tekemistä? 😀 Nyt sitä keksisi paljonkin.

Vauva valveilla

Kuva mietiskelevästä vauvasta napattu muuan valoisana yönä klo 4.35

Enpä osannut ennakkoon yhtään kuvitella, minkälaista arkea tässä tällä kokoonpanolla vietetään, mikä on siis minusta ihan hyvä asia. Ei ole ollut paineita mihinkään suuntaan, kun on keskittynyt ihan vain perustoiminnoista selviämiseen ja muu on ollut sitten pelkkää ekstraa. Olen käynyt jo muutaman kerran asioilla ihan yksin, koska pullovauvan kanssa sellainen luksus on kerran helposti mahdollista. Vauva ei ole yhtään niin tarkka hoitajastaan kuin nelivuotias osaa välillä olla.

Päivät ovat toki näin alkuun olleet hyvinkin vaihtelevia eli välillä vauva nukkuu päivisin paljon ja toisinaan hän taas valvoo aamusta pitkälle iltapäivään asti välillä vain lyhyitä nokosia nuokkuen. Tuollaisina huonon unen päivinä saa suosiolla unohtaa tiskit ja pyykit, sillä nuorimies ei viihdy yksikseen oikein missään. Kokeiltu on kyllä sitteriä, leikkimattoa, vauvapesää, vaunulenkkejä, kantoliinaa ja ties mitä. Öisin on yleensä rauhallista puolen yön jälkeen muutaman tunnin ajan sekä pikkutunneilla vielä toisen 2-3-tuntisen pätkän verran. Tai sitten pahimmillaan täällä huutaa kaksi lasta yhtä aikaa; koskaan ei voi tietää.

Emmaljunga City Cross

Toisinaan päikkärit ovat maistuneet ulkosallakin, mutta harvemmin. Heti kun vauvan saa vihdoin nukahtamaan, pitää se herättää syömään…

Olemme käyneet kaupassa, ravintolassa ja kerran kylästelleetkin yo-juhlissa koko perheen voimin, minkä lisäksi olen käynyt pikkureissuja asioilla yksin molempien lasten kanssa, kun mies palasi töihin isyysloman loputtua. Ihan sen suuremmitta kommelluksitta sujunut toistaiseksi. Kummallista kyllä, parhaiten olen pärjännyt kaikista tiukimmassa tilanteessa eli ehtinyt ilman apukäsiä täysin ajallaan neuvolaan kahden lapsen kanssa, kaikki askareet suoritettuina ja olennaisimmat tarvikkeet pakattuna. Hyvä minä!

Neuvolakäyntejä tässä on riittänytkin, parhaimmillaan kontrolleja kahdesti viikossa, sillä vauvan paino ei ole lähtenyt nousuun ihan toivotulla tavalla. Syöminen on lähinnä suulakihalkion vuoksi hidasta, mikä ei ainakaan auta asiaa. Pyrimme syöttämään vauvaa päivisin kahden tunnin ja öisin kolmen tunnin välein, mutta tuostakin pitäisi kuulemma vielä tihentää. Siihen kun laskee ensin puolesta tunnista tuntiin pullolla (öisin kaksikin tuntia) ja sen jälkeen tunteroisen pumppaukseen tiskauksiineen niin eihän tässä mitään muuta ehdikään. Muutapa ei voi kuin parhaansa yrittää ja toivoa, että kyllä se tästä vielä pulloposkiksi muuttuu 🙂