Valitse sivu

Vauvan syntymästä on pian puoli vuotta, herttinen sentään! Taas tässä on käymässä niin, että ensin päivät kuluvat kamalan hitaasti ja väsyneesti, mutta sitten yhtäkkiä onkin mennyt kokonaisia kuukausia tuosta noin vain. On möllötetty kotona, matkusteltu pitkin Suomea, opittu paljon uusia asioita puolin ja toisin, seurattu pienen heiveröisen vauvan kasvua isommaksi pojanpötkyläksi ja palattu elämään meidän perheen normaalia arkea, vaikkakin aivan uudenlaista sellaista.

Arjen tasoittuminen on tarkoittanut myös tietynlaista havahtumista siihen, että vaikka lapset asetetaan toki aina etusijalle, tulisi meidän vanhempien muistaa välillä vähän itseämmekin. Se nimittäin unohtuu aivan liian helposti tässä kaiken pyörteessä, kun tekemistä riittäisi vaikka kellon ja kalenterin ympäri. Ja harmillisesti vieläpä nyt, kun ei tässä ainakaan nuorruta, vaan päin vastoin, pian pyörähtää taas itsellekin uusi vuosiluku mittariin. Liikakiloista on päivä päivältä aina vain hankalampi päästä eroon, ja turmiolliset syöntitottumukset ovat täällä univajeisena haahuillessa pinttyneemmät kuin koskaan.

Iso salaattiannos

Tänä vuonna on syöty onneksi paljon salaattia, myös ravintolassa. Hyvä niin!

Vaan nyt kävi sellainen peikkomainen flaksi, ettei ole tosikaan: voitin eräästä Facebookin kilpailusta itselleni personal trainerin 8 viikon ajaksi! Olin juuri ehtinyt ajatella, että voisinpa ottaa itseäni niskasta kiinni ja käyttää pois pian vanhenevat kertakäynnit salilla. 9 kpl oli jäljellä eli kokonaista yhden kerran käynyt tätä ennen vuoden aikana – tosi kuvaavaa. Kävinkin tuossa jo muutaman kerran rimpuilemassa painojen alla yksikseni, mutta toden totta, asiantunteva opastus on nyt enemmän kuin paikallaan, jotta osaan kohdistaa vähäisen aikani ja voimavarani täsmällisesti oikein.

Salilla käymisen lisäksi, olen ainakin kovasti yrittänyt saada itseni ulos ja lenkille, mitä en siis ole juurikaan vauvan kanssa tässä aiemmin harrastanut, koska poika nukkuu sen enempiä heiluttelematta terassilla. Ja tuon parin tunnin käyttäminen muuhun kuin siivoukseen ja muihin rästihommiin on tuntunut täydeltä tuhlaukselta. Mutta hups, taas minä unohduin! Kyllä sen ajan käyttäminen omaan liikunnalliseen harrastukseen olisi sittenkin näin tarkemmin ajateltuna enemmän kuin fiksu teko 😉

Kärrylenkillä

Maisemat on vähän ankean sävyiset, mutta odottakaapas, kun ensilumi leijailee 😉

Tapasimme pt:n kanssa tänään ensimmäisen kerran. Kävimme läpi nykytilanteen, toiveet ja ennen kaikkea ne tavoitteet. Vaikka sitä tietää kyllä itse tasan tarkalleen, miten tässä kropassa pitäisi olla ja elää, on se kuitenkin eri asia lähteä muutokseen vieraan ihmisen tsemppaamana. Huomenna onkin sitten ensimmäisen yhteisen salitreenin aika. Uusi aktiivisempi, terveellisempi ja kevyempi elämä – täältä tullaan!