Kylläpä on taas viikot hurahtaneet aivan huomaamatta. Yhtäkkiä sitä ollaankin aivan odotuksen loppumetreillä, kahden viikon päästä jo täysiaikaisia! Eivät ne kokeneemmat turhaan puhele, että toista odottaessa sitä ei ehdi samalla tavalla keskittyä itse odotukseen, kun esikoisen kanssa riittää niin paljon touhua muutenkin. Toki kroppa muistuttelee aika ajoin, että varsin raskaana tässä ollaan, mutta pää ei aina niinkään meinaa aina pysyä perässä ajanjuoksussa.
Toi-saal-ta. Meillähän on täällä kaikki puitteet valmiina, ollut jo pitkään. Olen miettinyt, mitä tarvikkeita pieneltä vielä puuttuu, mutta enää ei ole tullut mitään tärkeää mieleen. Ihan kaikkea kun ei kannatakaan hankkia valmiiksi nurkkiin, sillä joidenkin tavaroiden todellinen tarve selviää vasta sitten aikanaan. Hyvänä esimerkkinä näistä ovat imetysvaatteet ja -tarvikkeet. Halkiovauvan kanssa rintapumppu tykötarpeineen on todennäköisesti erittäinkin tarpeellinen, mutta koska sen saattaa saada sairaalastakin lainaan niin on parasta odottaa, että pääsen ensi viikolla neuvottelemaan tällaisista käytännön asioista synnytystapa-arvion yhteydessä.
Ja nyt kun äitiyslomakin on alkanut, tässä on (ainakin teoriassa…) vapaa työ- ja opiskelustressistä. Ei tarvi muuta kuin keskittyä perhe- ja kotiasioihin. Innostuin tänään joutenolon kunniaksi pesemään ikkunat ja huomenna jatketaan perusteellisemmalla siivouksella sisätiloissa. Olossa ei ole sen suurempaa valittamista, varsinkaan kun ollaan pysytty koko perhe terveinä ympärillä vellovasta ja loputtoman tuntuisesta vatsatautikierteestä huolimatta. Olen kuullut, että joissakin perheissä tuo tauti on nyt jopa kolmatta tai neljättä kertaa tälle keväälle. Huh!
Ainoa valittamisen arvoinen asia ehkä on sängystä tai sohvalta noustessa sekä öisin kylkeä kääntäessä iskevät liitoskivut. Sama vaiva haittaa vähän liikkumista, mutta sinnillä olen käveleskellyt siitä huolimatta lyhyitä pätkiä, vaikka sitten sisällä kaupungin ostoskeskuksissa, kun taivaalta on satanut märkiä rättejä naamaan, eikä edes kumpparit ole mahtuneet enää turvonneisiin jalkoihin. Turvotusta siis on, taas, mutta toistaiseksi ei raskausmyrkytyksen oireita sen enempää. Sokerit on pysyneet kuitenkin koko ajan tosi hyvinä ja yöt nukun joko läpeensä tai yhdellä vessakäynnillä niin jaksan sitten päivät ihan hyvin.
Kunhan muistaa ottaa sopivan rauhallisesti niin mikäpäs tässä, nauttia päivä kerrallaan 🙂
