Valitse sivu

Vietimme tänä vuonna hyvin rauhallista vappua, jonka näkyvimmät merkit olivat tytölle puhalletut pari ilmapalloa. Ei puhettakaan itse tehdyistä munkeista tai simoista (nyyh), mutta vappuaattona sentään grillasimme nuorten sukulaisten kesken. Ensimmäinen kerta “kärryytystä” tälle kesälle muuten eli tästä se taas lähtee. Kyllä on kummaa porukkaa tämä juuri täysi-ikäistynyt nykynuoriso, kun haluaa vappuna sukuloida autoillen – mutta siis hieno homma näin!

Ilmapallot

Nalle-pallon ostin itse asiassa viime vappuna, Siwasta kahdella eurolla. Aika hyvin on kestänyt!

Vappupäivän tyttö viettikin mummolassa, joten saimme nauttia harvinaisesta lapsivapaasta. Miehen puolesta en tiedä, mutta itselle tuli vain kauhea ikävä moisesta. Lisäksi, koska sunnuntait ovat äitiyslomalla ainoat vapaat työpäivät, minulla meni ainakin se kahdeksan tuntia tiukasti läppärin ääressä. Muutoin ei kyllä tule konetta enää nykyään avattua, olen tässä vapaillani huomannut. Surffailu ja pelit sujuvat parhaiten tabletilla, ja oikeastaan koneella olo tekee heti sellaisen pakollisen aina saatavilla olemisen ja työpäivän olon. Pienyrittäjän perusrasitteita.

Miehellä oli kuitenkin hyvin aikaa koota roskalavalta bongaamani keinu (se löytyi, jee!) hiekkalaatikon kaveriksi. Siinä oli valmiina tuollainen kahden heiluttava istuin, jonka kaveriksi kävimme ostamassa perinteisen keinulaudan, joka vaihdetaan sitten ensi kesänä tilapäisesti vauvakeinuun.

Leikkipiha

Vielä kun maa sulaa kunnolla niin pääsee kaivelemaan hiekkaa.

Lunta on vielä vähän ja alkuviikosta koko piha oli kauttaaltaan lumen peitossa eli lähes silmissä kyllä sulivat pois tänä vuonna, kiitos pariakymmentä astetta lähentelevän lämpötilan. Saa nähdä, keksitäänkö tuohon leikkinurkkaukseen vielä jotakin muuta vai jäävätkö pihahuvit tälle mallille. Molemmat laitokset pitäisi vielä maalata, mutta se jäi nyt odottelemaan parempaa inspistä. Ehkä ne on helpompikin sutaista sitten yhtä aikaa, kun taloa maalataan.

Arkielämässä näkyvin raskauden sivuvaikutus alkaa olla se, että olen herännyt yhä useampana aamuna sängystä yksin tai korkeintaan koira lämmittämässä jalkoja. Mies ei saa nukuttua, koska kuorsaan niin lujaa 😀 Itse asiassa, herään siihen aika usein itsekin, vaan kuinkapa sen lopetat? Täytyy vain toivoa, että vaiva hellittää heti synnytyksen jälkeen. Kyllä tähän taloon riittää ihan tuo yksi vakiokuorsaaja. Kumma kyllä, minua ei se taas häiritse ollenkaan, paitsi vielä hereillä ollessani, jolloin kevyt tökkäisy kylkeen yleensä riittää vaimentajaksi. Jos nyt kuitenkin petaisi varalta vierassängyn niin toisen ei tarvitse rikkoa selkäänsä sohvalla.

Tyhjä sänky

Peitto on raahattu sohvalle yön (nykyään aika valoisina!) tunteina.

Sen suurempia rasitteita ei ole ollut sen enempää kuin aiemminkaan. Sokeriarvot ovat kurissa, olo on tilanteeseen nähden normaali ja viimeviikkoisen neuvolan perusteella verenpaineet sun muut luvut ovat tavallisella tasolla. Liikkuminen on toki tahmeaa ja kaikenlaisia vinkeitä tunteita on ajoittain, mutta ei kipua tai mitään synnytykseen viittaavaakaan. Muutama “jokottelija” on jo ollut liikenteessä, mutta enhän minä tiedä, milloin vauva syntyy. Kerro sinä?

Rv 39