Lastenvaunut ovat yksi suurimmista hankinnoista, joita vauvaperheeseen yleensä tehdään. Koska tarjolla on niin monenlaisia kärryjä laidasta laitaan, oli aikanaan nelisen vuotta sitten tällaisella ummikolla melkoinen työmaa selvittää, minkälaiset menopelit palvelisivat meidän perhettä parhaalla mahdollisella tavalla. Googletusta, Torin selaamista ja kokemusten vaihtoa tuttujen kanssa taisi kestää jopa kolmisen kuukautta ennen kuin osasin tehdä lopullisia päätöksiä!
Ja sitten viimein meille hankittiin Emmaljungan City Crossit. Tuotemerkkihän oli sinänsä helppo valinta, koska se on Suomessa tunnettu ja arvostettu, monien käyttäjien hyväksi toteama sekä hyvin käytettynäkin saatavilla oleva. Malli puolestaan valikoitui keveytensä perusteella, sillä asuimme tuolloin luhtitalon toisessa kerroksessa, jonne minun piti raahata vaunut aina portaita pitkin, sisälle suojaan. Alakerran kylmään ulkoiluvälinevarastoon en halunnut minkäänlaisia rattaita jättää. Varmasti kevyempiäkin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla muilla merkeillä, mutta eipä ole koskaan tehnyt mieli yhdistää täkäläisiin auraamattomiin kävelyteihin ainakaan mitään kääntyvärenkaisia tilaihmeitä. Tukevat, kulkevat ja joka säällä luotettavat vaunut kuulostivat mainiolta.
Ja hyväthän ne olivatkin! En ole mikään aktiiviliikkuja, mutta esim. reissut avoimeen päiväkotiin (n. 5 km/päivä) sujuivat moitteetta niin paahteessa kuin tuiskussa. Vaunut mahtuivat hyvin ulko-ovista, kasaantuivat tarvittaessa autoon ja olivat silti niin tilavat, että niiden käytöstä luovuttiin käytännössä vasta, kun ulkona nukutut päiväunet loppuivat tytön ollessa noin 2,5-vuotias. Vauva-aikana käytimme Emmaljungan Duolift-kantokassia ja myöhemmin ei tarvittukaan enää mitään, paitsi talvisaikaan tietysti kunnollinen makuupussi, tässä tapauksessa Eisbärchenin tosi lämmin talvilämpöpussi.
City Crossit olivat hankintahetkellä noin kaksi vuotta vanhat, yhdellä lapsella olleet. Koska vietämme paljon aikaa myös mökillä, emme halunneet raahata hyökkäysvaunuja edestakaisin vaan ostimme sinne omat. Löysin lähistöltä edulliset vastaavat, mutta vuosia vanhemmat, käsittääkseni City Crossien edeltäjät. Ja mitä eroa näillä kaksilla vaunuilla sitten oli käytännössä? Ei sitten niin yhtään mitään! Vanhemmat vaunut ovat täyttäneet tehtävänsä oikein mainiosti ja toimivat itse asiassa moitteetta edelleenkin. Näissä kaksissa on kyllä ihan samat ominaisuudet kaikin puolin, mitä nyt rengas- ja tavarakorikorimateriaalit poikkeavat toisistaan.
Niin ja väri. Nämä vanhemmathan ovat tällaiset vähän ralliraitaiset ja ajan saatossa haalistuneet, paikoin mustat ja paikoin ruskeat. Se, miten tuunasin niistä noin sata kertaa nätimmät nykypäivään seuraavalle lapselle, selviää ensi kerralla 😉
