Enää oikeastaan yksi asia on jarruna raksan aloituksen tiellä ja se on nykyisen asuntomme myynti. Tietenkin, siis tietenkin, osuimme tämän ajoituksemme kanssa juuri tähän kaikkein kurjimpaan markkinatilanteeseen. Toki yksikin oikeanlainen ostaja riittää, joten kirves ei ole vielä kaivossa, mutta mikäli asunto ei mene tässä kevään aikana kaupaksi (ja hintaakaan emme voi merkittävästi alentaa) niin siinä tapauksessa teemme tänä vuonna vain pohjat ja muu saa jäädä odottelemaan parempia aikoja.

Jokaviikkoinen esittelyihin siivoaminen olisi lastenleikkiä, ellei meillä olisi lisähaasteena puolitoistavuotias täystuho sekä yksin ollessaan naapureita häiritsevä ja ovia rapsutteleva koira. Ovet on tietysti vaihdettu uusiin myynnin alla ja jo nyt niissä on paikkamaalauksen tarvetta. Olemmekin olleet yhteydessä koirakouluttajaan, josko tämä asia saataisiin rauhoittumaan ihan koulutuksellisin keinoin, eikä niinkään rakentamalla mitään estevirityksiä ovien eteen tai hankkimalla oireen, muttei syyn poistavia haukunestopantoja, tossuja tassuihin tmv. Ollapa vielä riittävästi vapaa-aikaa, jotta kouluttajan ohjeet saadaan toteutettua kaikessa rauhassa, hiljalleen totutellen.

Että nyt syö kyllä miestä ja naistakin, sillä meillä olisi suunnitelmat jo ihan hyvällä mallilla, rahoitus kunnossa ja tekijätkin hyvissä voimissa valmiina hommiin. Käytimme talokuvia tällä viikolla rakennusvalvonnassa tarkistettavana, eikä niistä löytynyt mitään huomautettavaa eli voisimme huoletta jatkaa samaa rataa. Teemmekin pian tontista vuokrasopimuksen, ettei se ainakaan hidasta tulevia vaiheita, kun asian käsittely saattaa kuulemma viedä aikaa.

Mutta tällaista tylsää odottelua, ei mitään uutta, kun keittiösuunnittelijatkin yksi toisensa jälkeen ovat peruneet sovittuja tapaamisia. Laatikkotalosta nyt ainakin saa sitten viimeistään palvelua – itsepalvelua nimittäin 😀