Valitse sivu

(Jatkoa Pieni vauva leikkauksessa -postaukseen.)

3. päivä

Vaikka kerrankin olisi saanut nukkua, siis ihan hoitohenkilökunnan kehoittamana, loppui oma levollisuus kuuden jälkeen ja lähdin yksin takaisin sairaalaan. Hengitysputki oli poistettu ja vauva oli hereillä. Sain ottaa hänet syliin, mikä olikin sitten yhdenlainen operaatio niin monien letkujen ollessa vielä paikallaan. Kanyyli heilahti tuossa tohinassa niin, että kädestä pääsi valumaan verta vauvan ja minun päälle. Koska käsi oli peiton alla, huomasin tuon vasta hetken päästä, jolloin sotkua oli päässyt syntymään ihan riittävästi. Muuta haittaa tuosta ei onneksi koitunut, ja henkilökuntakin siinä kyseli, säikähdinkö minä tilannetta, kun se näytti hurjemmalta kuin mitä se olikaan.

Turvalonkero

Turvalonkero piristi pienen potilaan mieltä. Kiitos lahjoittajalle <3

Kirurgi kävi tervehtimässä meitä, minkä lisäksi osastolla kiersi koko ajan lääkäri. Päivä oli pitkä ja raskas, sillä vauva oli aika levoton, eikä nukkunut juuri yhtään. Rauhoittavalla lääkkeellä oli ilmeisesti päinvastainen vaikutus, joten se lopetettiin, ja minusta tilanne sillä paranikin. Yritin syöttää vauvaa pullosta, eikä se ensin meinannut onnistua lainkaan, mutta sitten hänelle yhtäkkiä maistuikin noin puolikas annos normaaliin verrattuna. Pieni voitto jo sekin! Tekemistä oli hankala keksiä, koska vauvan kädet oli pidettävä lastoitettuina, ettei hän raapisi kasvojaan. Aika meni hyvin pitkälti sylitellessä ja sitten teimme aamupesun. Seurantalaitteita alettiin irroitella sitä mukaa kun niille ei ollut enää tarvetta. Teholla odoteltiin iltapäivään asti, kunnes meitä tultiin hakemaan osastolle.

Vauva osastolla

Meille oli osastolla vaihdettu toinen huone, joka oli suunniteltu erityisesti vauvojen hoitoa ajatellen. Huoneessa oli esimerkiksi nojatuoli, jolla istuen lasta oli helpompi syöttää. Ruoka ei kuitenkaan enää illasta maistunut, ja sitä laitettiinkin sitten kolmen henkilön keskeen tehdyn pohdinnan päätteeksi ruiskulla suuhun. Vauvalla taisi olla nälkä, sillä hän imi ruiskua ihan mielissään. Suu ei varmastikaan tuntunut vielä yhtään omalta, minkä vuoksi hylki pulloa. Kipulääkkeitä jatkettiin edelleen eli kipeä olon ei pitänyt olla.

Pieni sai unen päästä kiinni puolilta öin ja silloin laitoin itsekin nukkumaan. Vauva otti pisimmät unet sitten teholta heräämisen: viisi tuntia putkeen. Hoitajat ottivat vauvan mukaansa, kun olin syöttänyt hänet (pullolla, jee), jotta saisin nukkua vielä tovin.

4. päivä

Aamu alkoi verikokein ja taas meni pullosta ruokaa hyvä määrä. Kirurgi kävi jälleen katsomassa tilannetta, ja kaikki näytti ihan hyvältä edelleen. Sovimme tikkien poistosta ja jälkitarkastuksesta, jotka molemmat tehdään siis tuolla eri kaupungissa, kuten leikkauskin. Luvassa on monta monta kilometriä autossa vielä syksyn mittaan.

Muu perhe tuli myös sairaalaan, ja lähdimme käymään kanttiinissa ensimmäistä kertaa. Siihen asti olimme selvinneet omin eväin ja hyödyntäneet vanhempien lepohuonetta, jossa oli mm. jääkaappi ja mikro. Aika huonoilla sapuskoillahan sitä tuollaisessa tilanteessa tulee oltua, siis syötyä roskaruokaa ja muuta höpöhöpöä. Yritin kyllä suosia kauppojen ja ravintoloiden salaatteja sen minkä jaksoin ajatella järkevästi. Oli kyllä mukavaa, että olimme kaikki taas yhdessä, vaikka olosuhteet olivat mitkä olivat.

Vauvalle ruoka maistui ja ei maistunut eli se vaihteli kovastikin. Koska kotiinlähtömme riippui siitä, kuinka ruokaa saadaan menemään, jaksoin yrittää tarjota pulloa aina uudelleen ja uudelleen. Sitä ei saanut kuitenkaan antaa liian innokkaasti, jos se näytti hermostuttavan pientä. Yhtään ei saanut liikahtaa, jos söi. Hyvin tarkkaa kaiken kaikkiaan vaikutti olevan, miten päin ja kenen sylissä ollaan. Iltaan mennessä olimme saaneet syötettyä sen verran, että saimme luvan lähteä kotiin. Kipulääkkeet vain mukaan sekä muutama toimenpide haavalle aamuin illoin. Lastoja pidetään käsissä seuraavat kolme viikkoa ja tutti nakattin pois. Näillä mennään!

Vauva pullolla