Valitse sivu

Reilut pari viikkoa yhteisiä salitreenejä personal trainerin kanssa on nyt takana ja ihan hyvin on kyllä mennyt! On ollut tosi mukavaa, että joku neuvoo, tsemppaa ja vaatii. Koska treenaajani on aiemmalta ammatiltaan fysioterapeutti, olen saanut erityisen tarkkaa ohjausta liikkeiden suorittamiseen, enkä tee turhaa työtä tai riko itseäni. On ollut jännä huomata, kuinka loppujen lopuksi pienillä asioilla on iso merkitys. Olen kyllä hirmuisen tyytyväinen, että olen paitsi päässyt säännöllisesti paikalle (koska lähtöhän on aina se vaikein osuus) mutta myös tehnyt kunnolla töitä painojen alla – ja sitä myöten on jo pientä kehitystäkin havaittavissa. Se kai se lienee tämän homman paras palkinto.

Lähtötilannehan oli tosiaan se, että vauva lähti ja maha jäi. Kiloja oli jo ennen raskautta muutama liikaa, eikä kehoa ole kuormitettu liialla liikunnalla. Lisäksi tuntuu, että iän myötä sitä lihoaa, vaikka vain hengittää, tai täytyy ainakin tehdä kahta kovemmiin työtä, jotta kropassa tapahtuu yhtään mitään muutoksia. Otimme aluksi yhdessä pt:n kanssa mittoja sekä painon, mutta vaakaa en aio nyt tänä vuonna vielä niin tiiviisti tuijottaa, enkä lukemia tänne blogiin tallettaa. Muutoksen voin silti toivottavasti esittää joulun alla numeroin eli lähinnä siis kadotetuin sentein. Tällä hetkellä paino junnaa paikallaan tai on jopa ottanut pikkunoston ylöspäin. Lihasta, sanovat viisaammat.

Aamumaha vs. iltamaha

Kunnon hiilaripöhö iskee iltaa kohti. Kuvat parin viikon takaa samalta päivältä.

Olen myöskin käynyt säännöllisesti lenkillä ja tallettanut siitä todistusaineistoa HeiaHeia:n kuvakaappauksin. Harmittavasti gps-paikannuksen kanssa on ollut pieniä teknisiä ongelmia, mutta vein puhelimeni eilen huoltoon, jotta asia tulisi kuntoon. Jotenkin tuo lenkkeily on sellainen juttu, että se vaatii jotakin erityistä, kuten vaikka sen kartan piirtymisen ja matkalaskurin, jotta tulee lähdettyä koiranpissatusta pidemmälle. Nastalenkkareitakin mietin, itse asiassa jo viime talvena raskaana ollessani, mutta minulle sopivassa hintaluokassa marketin tarjouksessa oli jäljellä vain rinnakkaisia kokoja, eikä yhtään paria sopivia. Pöh.

Urheilusovelluksen lisäksi minulla on muitakin leluja tuomassa lisää motivaatiota. On vuosien takainen sykemittari (Polar F7) ja sen kaverina uusi Polar Loop laskemassa askelia ja värisyttelemässä minua sohvalta ylös, jos peppu meinaa liimautua penkkiin liian pitkäksi aikaa. Synttärilahjaksi sain langattomat kuulokkeet, jotka on kiva ottaa paitsi lenkille myös sitten aikanaan yksin treenaillessa salille. Johtohässäkkä onkin meinannut saada minut aina hermoromahduksen partaalle, enkä ole sen vuoksi harrastanut musiikin kuuntelua kännykästä ollenkaan, joten nämä ovat tosi tervetullut hankinta! Vielä kun tähän ynnää Soneran tarjoaman 3 kk:n Spotify Premiumin, alkavat olla viihdykkeet kohdallaan. Ja sehän on itselleni herttaisen yhdentekevää, mitä muut näiden vempainten tarpeellisuudesta ajattelevat, mutta jos ne liikuttavat minua niin mahtava homma! Uskoisin seuraavien motivaattoreiden löytyvän sitten tuolta vaateosaston puolelta, heti kun saan ottaa yhtä pienemmän koon 😉

Mittarit ja viihdykkeet

Mittarit ja viihdykkeet alkaa olla kunnossa.

Vaan se suurempi painonpudotus vaatisikin sitten jo todella kurinalaisen ruokavalion. Mennään nyt maltilla pieni askel kerrallaan eli otetaan ensin tämä liikunta-asia haltuun ja osaksi päivittäisiä rutiineja. Täytyy opetella vielä salikäyntien ohella harrastamaan muutakin, esimerkiksi esikoisen kanssa nyt talvella luistelua ja hiihtämistä. Sitten myöhemmin voin pohtia, kuinka voisin tuunata ruokavaliota laihduttavampaan, omalla kohdallani mitä luultavimmin vähähiilihydraattisempaan, suuntaan. Se on sopinut ainakin aiemmin minulle hyvin ja sitä on mukava noudattaa. Neljää erilaista ruokaa en haluaisi kuitenkaan perheelle valmistaa, joten hyväkarppi lienee se kuvaavin termi siihen mihin aion pyrkiä. Tähän hetkeen riittää kuitenkin toistaiseksi se, että liikun millä hyvänsä keinolla, jätän herkut kauppaan, käytän paljon kasviksia ja hedelmiä ja pyrin syömään suht säännöllisesti 🙂

Luistelua

Taitaa nelivuotias luistella jo paremmin kuin tällainen viimeksi yläasteella jäillä käynyt äiti-ihminen 😀