Se voisi olla hiljalleen tietysti jo aika pakata sairaalakassi valmiiksi, kun täysiaikaisuus häämöttää jo viikon päässä ja laskettuun aikaan on alle kuukausi 🙂 Varsinaista hoitolaukkua meillä ei vielä ole, kun odottelemme sen vapautumista ystävältä, mutta nämähän sujauttaa toki mihin vain nyssäkkään.
Nyt en yhtään muista, mitä minulla oli viimeksi mukanani. Ainakin sain pakata rauhassa ja ajatuksen kanssa, koska kyseessä oli suunniteltu sektio. Ja aivan hyvin pärjäsin, kun mies toi sitten kotoa sen mitä ei sairaalasta saanut tai oli unohtunut. Katselin tuossa nyt sairaaloiden valmiita ohjelistoja sekä muiden odottajien oivalluksia ja päädyin seuraavanlaiseen kokoelmaan:
- Henkilötodistus ja neuvolakortti. Nämä kulkevat kyllä aina käsilaukussa mukana.
- Henkilökohtaiset hygieniatuotteet. Matkakoon shampoot ja rasvat on tässä kätevät.
- Mukava vaatekerta. Tahtoo varmaankin sanoa, että kotihousut, rento paita ja omat crocsit.
- Imetysliivit ja -toppi + liivinsuojia, kaikkein mukavimpia alushousuja, oikeita sukkia. Sairaalan sukat eivät ole siis oikeita.
- Villasukat. Ihan vaan kaiken varalta.
- Kamera. Vieläpä täyteen ladattuna ja muistikortilla tilaa vapaana. Arvon järjestelmäkameran ja pokkarin välillä, sillä pokkarissa on hyvä videolaatu ja järkkärissä ei saa elävää kuvaa ollenkaan.
- Kännykkä ja tabletti + sama laturi molempiin. Tabletissa on loputtoman nettisuon ja tv-sarjojen lisäksi myös paljon e-kirjoja.
- Juomapullo! Jano on ja oli viimeksi synnytyksen jälkeen aivan loputon.
- Kaurapussi. Voisi olla kova sana, jos se löytyisi jostakin. Ei olla aiemmin nimittäin tarvittu mihinkään.
- Imetystee. Voisin kokeilla, miksipä ei?
- Kantoliina. Olisi kiva opetella tämä jo heti alkuunsa, mutta saa nähdä, ehdinkö. Sairaalassa tuskin kukaan joutaa auttamaan tällaisessa asiassa, joten pitäisi kiskaista kokenutta kaveria hihasta.
Lisäksi ehdotettiin lempimusiikkia, mutta nyt ei kyllä tule yhtään mieleen, minkä tahtiin minua huvittaisi synnyttää 😀 Tuskinpa yhtään minkään. Tai no, Juha Tapiota kuuntelen kyllä sujuvasti ihan missä tahansa.
Monilla, varsinkin raskausdiabeetikoilla, on mukanaan niitä kauan kaivattuja herkkuja, mutta itse ainakin yritän olla repsahtelematta mihinkään mahdottomuuksiin. Eihän sillä tavalla pääse takaisin vanhoihin mittoihin ja mieluusti vielä reippaasti alle. Yhden pienen pussin tuoretta lakritsia voisin toivoa kuitenkin jollekin päivää. (Ja uuden Marianne-jätskin, Kismet-rakeita, Fazerin sinistä ja jokaväristä, Hesen juustohampurilaisen, kylmäsavulohta, feta-rucolasalaatin, pannukakkua mansikkahillolla… Joo siis ei ollenkaan näin!)
Myöhemminkin ehtii “tilata” sitten mieheltä sekä omat että vauvan kotiinlähtövaatteet. Pienelle on kaikki pakattuna valmiina ja itselle ei ole niin väliä. Kyllä muutaman kilometrin istuu autossa vaatteilla kuin vaatteilla. Turvakaukalo ensimmäiselle automatkalle odottelee varastossa valmiina ja siihen löytyy sitten moneen säähän sopivaa lämpöpussia ja ulkohaalaria, koska tämä Suomen kevät/kesä nyt on aika arvaamaton.
Popin 50 cm karvahaalari käy moneen keliin. Keskellä on varalta 44 cm vaatekerta ja oikealla 50 cm. Alarivissä kuolalappu, erikoistuttipullo, itse tehdyt villasukat ja tumput (kankaiset ostettu) sekä sukkahousut. Harso jäi kuvasta!
Nyt sitten vain miettimään, mitähän tästä vielä uupuu? 🙂
