Olen katsonut hiljattain Greyn Anatomiaa 11. tuotantokautta, yhteensä 245 jaksoa. Joskus käy vain niin, että jokin sarja vie mukanaan, ja tämä kyseinen on tilastojen mukaan napannut pauloihinsa miljoonia muitakin ihmisiä vuosien varrella. Muistan, kun ohjelmaa alettiin esittää Suomessa 2006, mutta koska en ehtinyt tuolloin nähdä ensimmäistä jaksoa, jätin loputkin väliin. Ensimmäinen jakso on yksiselitteisesti aina vain nähtävä.
Vuodenvaihteessa saimme muistaakseni Lekmerin tilauksen yhteydessä koodin, jolla saimme katsella Viaplayta pari kuukautta ilmaiseksi, joten lähdin etsimään sieltä jotakin kiinnostavaa. Meillä on aiemminkin ollut Viaplay käytössä, eikä sinne ollut tullut tauon aikana oikein mitään uutta ja jännää. Sitten tuli mieleeni tämä kauan sitten hukattu tilaisuus tutustua siihen sarjaan, jota kaikki (nais)kaverit ovat vuosikaudet hehkuttaneet. Greyn Anatomia on niin typerä nimi, että ilman kehuja olisi saattanut muuten jäädä kokeilematta.
Kuinka näin pitkä pätkä tv-viihdettä sitten katsellaan? No, ensin olivat ihanan pitkät joulun vapaapäivät kovine pakkasineen. Sitten arjen laskeuduttua jaksot pyörivät taustalla likimain kaiken aikaa, kun olen ollut yksin kotona. Minähän teen päivisin yritykseni töitä, enkä oikeastaan pystykään keskittymään vain yhteen asiaan yhtä aikaa, joten telkkari on aina päällä. Joinakin öinä, kun en ole saanut unta, olen kaivanut esiin tabletin ja laittanut yhden jakson pyörimään. Tuolloin on tosin saattanut tulla tarvetta katsoa saman jakson loppupuoli seuraavana päivänä uudelleen, kun uni on yllättänyt kesken kaiken, eli toisin sanoen katselu on tehnyt tehtävänsä.
Olen aina tykännyt kovasti sairaalasarjoista ylipäätään. Nuorena Teho-osasto oli kova sana, samoin brittipuolelta Sairaalaelämää, joka on sittemmin jatkunut Holby Cityn sairaalana ja kuuluu edelleenkin vakioseurattaviin. Kotimainenkin vaihtoehto nykyään löytyy, eikä se jää kyllä yhtään ulkomaisia huonommaksi! Syke jatkuukin pian kolmannen tuotantokauden jaksoin, mikä on hieno uutinen. Eipä minulla näiden kahden lisäksi oikeastaan muuta säännöllistä katsottavaa enää olekaan, että en nyt ihan telkkarin orjaksi ole sentään päätynyt, vaikka sellaiseksi vanhempani minua pienenä kutsuivatkin.
Eilen viimein sain urakkani Greyn parissa päätökseen – jaksot ovat nyt loppu. Aprillia! 12. tuotantokauden jaksoja on alettu esittää Livillä maanantaisin ja onpa rapakon takana ollut jo puhetta 13. tuotantokaudestakin. Jesssss.
