“No more monkies jumping on the bed”, laulaa hän hypellessään.
Tässäpä pieni vilkaisu olohuoneesta keittiön suuntaan. Lapsi pomppii ja koira köllöttää eli täysin normaali meno päällä. Ehkä vielä jonakin kauniina päivänä saan kuvattua ja kuvailtua tuota “kotimme sydäntä” eli keittiötä vielä tarkemmin. Toistaiseksi mielessä on noin tuhat erilaista juttua ja suunnitelmaa, mutta näppäimistöllä asti vain tällainen puolikas. Hmph.
Vaan kuulkaa, nyt alkaa pian jo huolettaa. Näinkö ne asiat nyt sitten jäivät? Ei verhoja, ei mattoja, ei tilpehööriä. Ei keksi, ei jaksa, ei huvita. Kun on jo kaikki niin hyvin, kun on jo valmis koti <3
