Sunnuntait kotona ja mökillä tuntuvat aina ihan erilaisilta. Kotona kaupungissa ollessamme olisimme käyneet ensin luistelutreeneissä, sitten kirppiskierroksella ja syömässä, mahdollisesti vielä kylässäkin. Mökillä puolestaan tulee enemmänkin ulkoiltua, tehtyä käsitöitä, kokkailtua ja ihan vaan otettua rennosti.
Tai no, isäntä kyllä täällä kaikkea muuta kuin laiskottelee, kun tämä on hänelle sellainen loputon puuhamaa, josta eivät työt tekemällä lopu. On puiden kaatoa, puiden ajoa, puiden sahausta, puiden halkaisua, puiden latomista pinoon, puiden kärräämistä liiteriin ja puiden kantamista sisälle, jotta saadaan pirtti lämpimäksi. Ja jos ei mitään muuta pihalla keksi niin sitten tarvitaan vähintäänkin puille uusi liiteri, itselle grillikatos, lapselle leikkimökki tai mikä tahansa muu rakennelma. Jouten ei ole tuo.
Ihan kohta lumikin antaa periksi. Toimii nyt mainiona korokkeena pätkälle 🙂
Minua väsytti tänään aivan vietävästi, ja hyvä kun en nukahtanut pystyyn. Nukahdin makuulleen. Kahdeksi tunniksi. Päikkärit eivät ole oikein koskaan sopineet mulle, koska niiltä ei halua herätä ollenkaan. Ja siis mi-kä piristävä vaikutus!? Unien kestosta riippumatta, loppupäivä menee päiväunien jälkeen aina koomaillessa. Siihen kun vielä ynnäilee siihen kaikki raskauteen liittyvät (normaalit) kolotukset, voin sanoa, etten saanut tänään paljoakaan aikaan. Onneksi on tuo virkeämpi tapaus, joka jaksaa ulkoiluttaa ja leikittää esikoista.
Tein minä kuitenkin iltasella tytön kanssa palapelin, mikä oli ihan mukavaa. Kolmevuotiaamme latoo sadan palan kuvat ihan itse, mutta tässä 200 palan palapelissä tarvittiin kyllä aikuista ja välillä vähän toistakin, kun osa reunoista oli mennyt muka väärin. Ihan oikeilta ne kyllä minusta näyttivät, että missä lie vika sitten…
Mutta eihän sitä tarvikaan ihan joka päivä huhkia hiki hatussa? Mulla on nyt loma, ja voin luvata, että päivystän vauvatyömaalla aika pian taas 24/7. Voimia keräillessä nyt vaan.
